Tässä vielä helmikuulta pieni pala luonnoskirjasta. Oi niitä öitä, innostuin eräänä viikkona nukkumaan luokassa, kun en ollut muistanut ottaa lakanoita mukaan, ja nahkasohva vaikutti puhtaammalta kuin keltaisten läikkien täplittämä patja kämpillä. Myös, harvinaista herkkua tuo öinen yksinäisyys, sain kerrankin riehua häiritsemättä maija-kämppistä. Toki pieni pimeänpelko palasi kummittelemaan, varsinkin kun koulurakennuksen takana ammottaa tyhjä pimeys, jota ei vain voi olla tuijottamatta.