Viimeinen aamu, kamala kahvitarve, eikä mistään löydy enää keitintä ja puruja, kun kaikki on pakattu. Viimeiset kuukaudet on mennyt mielettömän nopeasti. ollaan saatu lojua isontalon salissa ja harrastaa kaikkea vapauttavan isoa, läträtty akryyleillä sun muulla silpulla.
 
Tässä nyt oli yks kuvitustehtävä jostain keväältä, makasiinipalon lehtiuutisointi piti kuvittaa.





Kävimme Tampereen sarjisfestareilla, ja sitä ennen Roju patisti meidät kokoamaan omat pienlehdet vanhoista töistä, jotta olisi siellä jotain näytettävää itsestämme. Itse kokosin ja pistin parempaan kuosiin tammikuun kritiikkityön, jonka olin onnistunut mokaamaan, kun en osaa ajoittaa työtahtiani.





Sitten eräänä mielettömän kirkkaana päivänä otimme pokkarikamerat käteen ja kuvasimme rullat nopeasti täyteen, myöhemmin vedostimme mitä ehdimme yhden päivän aikana.


Sitten nyyh alamme lähestyä loppua, meidän viiiiimeinen retkemme, Helsingissä, väsyneenä viimeisten viikkojen työtahdista lojuimme siellä sun täällä, näimme pari harvinaisen nautittavaa näyttelyä, söimme hyvin ravintolassa ja pötkötimme Suomenlinnan kallioilla lokkeja hätistellen. Kävin myös puun sisällä ja isossa pimpissä.

Retken jälkeen olemme pakertaneet prosenttitaideprojektia ja lopulta tehneet oman osuutemme valmiiksi, oli rankkaa, mutta ylettömän hauskaakin, en ole varmaan koko vuonna nauranut niin paljon kuin kisun ja tipun asiallisia repliikkejä väsätessä.