Odotin kevyellä kauhulla ensimmäistä oikeaa taiteilutuntiamme, koska en ollut kahteen vuoteen piirtänyt yhtään mitään, enkä tiennyt mitä sormistani pääsisi. Innostavalla rohkaisulla sain kynän käteen ja valkoiselle paperille tulikin jotain töhryä - hyvin varovaisesti ja millintarkasti raapusteltua kymmeneen kertaan kumitettua töhryä. Mutta iloisessa joukossamme koin ah vapautuksen aamupäivien kuluessa kahvinlämpöisessä pesäluokassamme ja piirtäminen alkoi tuntua... mahdolliselta.